Itsenäisyys 30. marraskuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0
"Oi kallis kotimaa, Suomi sulo pohjola, ei ole maata sen kauniimpaa"

Lähestyvä itsenäisyyspäivä sai minut ajattelemaan itsenäisyyttä ja sotaa. Lämpimässä keittiössä on mukava juoda kahvinkeittimestä valuvaa kahvia. Ei tarvitse pelätä, että koska seuraava tykistökeskitys alkaa tai koska joutuu vihollisen tarkka-ampujan tähtäimiin. Me suomalaiset olemme sota-ajan leimaamaa kansaa. Oma sukupolveni ja nuoremmat eivät ole sotaa henkilökohtaisesti kokeneet, mutta olemme saaneet kuulla siitä vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme. Meidän on mahdotonta ymmärtää niitä uhrauksia, joita sodan kokeneet miehet ja naiset ovat joutuneet antamaan. Nuoremmat sukupolvet saattavat edelleen kärsiä sodan aiheuttamista traumoista, sillä olemme sen kasvatuksen tuloksia, jonka sodan kokeneet vanhempanne ja isovanhempanne ovat meille antaneet.

En ole isänmaallinen ihminen. Valtioiden välisistä rajoista ja geopolitiikasta on seurannut harvoin mitään kovin hyvää ja inhimillistä. Arvostan kyllä kulttuurien ja ihmiselämän monimuotoisuutta planeetallamme, mutta itsenäisten valtioiden olemassaolosta on seurannut pääasiassa kärsimystä. Maailma ei kai voi olla toisenlainen, ei ainakaan ennen kuin me ihmiset opimme elämään sovussa itsemme ja lähimmäistemme kanssa. Maailma on sellainen kuin olemme sen luoneet, sinä ja minä yhdessä. On helppo etsiä syitä ja vikoja itsensä ulkopuolelta, mutta vaikeampaa on itse elää harmonista elämää lähimmäistensä kanssa. Seuraavan kerran, kun riitelet jonkin läheisesi kanssa, voit ehkä muistaa, mitä voi pahimmillaan seurata, kun läheiset valtiot alkavat riitelemään keskenään. Vihasta, kostosta ja aggressiosta ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Vaikka en itse olekaan isänmaallinen ihminen, niin ymmärrän kyllä ne valtavat uhraukset, jotka edeltävät sukupolvet ovat joutuneet tekemään. Niitä uhrauksia ei voi olla arvostamatta, eikä voi olla liikuttumatta kuvitella niitä kärsimyksiä, joita sota-ajan miehet, naiset ja etenkin lapset ovat joutuneet kokemaan. En voi olla kadehtimatta sitä yhteisöllisyyttä ja kunnian paloa, joka on tuohon aikaan vallinnut. Niitä sankaritekoja, joiden ansiosta me nykysukupolvet saamme juoda kevytlimuja ja syödä pizzaa täällä rakkassa kotimaassa. Niiden sankaritekojen ansiosta saamme viedät lapsemme päiväkotiin kymmeneksi tunniksi päivässä, vähentää poliisien ja sairaanhoitajien virkoja, antaa osakkeenomistajien viedä tuotanto ja työpaikat pois kotimaastamme. Luulenpa, että moni veteraani kääntyisi haudassaan ja päästäisi pahan perkeleen suustaan, kun näkisi mihin suuntaan maatamme tällä hetkellä viedään. Siitäkään emme voi valitettavasti syyttää ketään ulkopuolista tahoa, me olemme se yhteiskunta, joka nyt toimii niin. Sinä ja minä yhdessä.

Olen kiitollinen edellisille sukupolville siitä, että saan elää hyvässä ja kauniissa maassa. Olen kiitollinen, että saan ilmaista mielipiteeni vapaasti. Olen kiitollinen siitä, että minä ja läheiseni voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Olen kiitollinen siitä, että tulen toimeen taloudellisesti ja voin tarjota lapsilleni hyvän tulevaisuuden. Olen kiitollinen siitä, että maassamme saa ilmaisen koulutuksen, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon. Olen kiitollinen monista, monista asioista.

Itsenäisyyspäivän koittaessa on hyvä pysähtyä mietiskelemään, mistä kaikesta voi elämässään olla kiitollinen. Kiitollinen edellisten sukupolvien uhrauksista. Samalla voi miettiä, mitä itse olisi valmis uhraamaan tulevien sukupolvien puolesta. Mutta mitä tärkeintä, voi pohtia, mitä voisi tehdä tänään, jotta lähimmäistemme olisi parempi olla. Mitä voimme tehdä nyt, jotta yhteiskuntamme olisi parempi paikka lapsillemme.

Me olemme tämä yhteiskunta, sinä ja minä. Me voimme olla ystävällisempia ja rauhallisempia. Me voimme auttaa lähimmäistämme. Me voimme tehdän paremman tulevaisuuden.

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti