Pitkästyminen ja ilo, osa 2. 21. tammikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0

Alun perin minun piti kirjoittaa tänään lisää vinkkejä yksinkertaistamisesta. En tiedä johtuiko aiheen vaihdos pitkästymisen pohdiskelusta ja siitä kirjoittamisesta. Ajatukset ja kirjoitusten aiheet nousevat mieleen spontaanisti, en tiedä mistä ne tulevat. Niin nousevat esiin myös tunteet ja mielentilat, ulkoisilla olosuhteilla ei välttämättä näytä olevan mitään tekemistä eri tunnetilojen kanssa. Eilen illalla nimittäin koin hyvin voimakasta iloa pelkästä olemassaolosta. Tuo tunne jatkui vielä tänä aamuna ja istumista aloittaessa, se voimistui edelleen. Eilisessä päivässä ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Istuin lähes koko päivän koulutuksessa, töiden jälkeen piipahdin äitini luona, ajoin illalla autolla kotiin. Kaiken tämän olen tehnyt aikaisemminkin, mutta kun nousin autosta kotipihalla, niin ympäröivä maailma näyttikin yht'äkkiä kauniilta ja mieli oli iloinen. Ja kyllähän maailma onkin kaunis, mutta se ei aina se omien suodattimien läpi näytä kauniilta.

Illalla oli kaiken kukkuraksi vielä siivous edessä. Tämä on yleensä pitkästyttävää jos  mikä, mutta siivouskin sujui iloisissa ja energisissä merkeissä. Alun perin ei pitänyt siivota kovin paljoa, mutta fiilis oli niin hyvä, että touhusin oikein kunnolla. Siivotessani ajattelin kuinka mukava on minun ja muiden olla ja asustella siistissä kodissa. Normaalisti tylsä rutiinihomma ei ollutkaan enää pitkästyttävää. Mitään ulkoista syytä en tähän keksinyt, ellei kyseessä sitten ollut painontarkkailun luoma euforia. Sekin on mahdollista.

Tämä äkillinen mielialan vaihdos sai minut taas pohdiskelemaan mielen toimintaa. Kuinka vähän oikeastaan voikaan vaikuttaa siihen, mitä ajatuksia ja tunteita mielessä herää. Näitä ajatuksia ja tunteita voi kuitenkin tarkkailla. Voi pyrkiä huomaamaan jonkin ajatuksen ja tunteen kehittymisen. Mieleen tulee vanha zen-tarina vihaisesta miehestä. Mies menee zen-mestarin luo hakemaan apua vihaisuuteensa. Hän on usein pahalla päällä, kiroilee ja paiskoo tavaroita. Mies pyytää mestarilta "Auta minua, kun olen niin vihainen ihminen". Zen-mestari vastaa "Näytä minulle vihasi.". Mies on ymmällään "En minä pysty vihaani juuri nyt näyttämään, kun en ole juuri nyt vihainen". Zen-mestari vastaa "Siispä et ole vihainen ihminen". Mies kokee pienen valaistumisen ja jää mestarin luo oppiin.

Me olemme oman mielemme zen-mestareita. Joskus joku tunne nousee meissä esiin voimakkaasti. Se voi olla viha, pitkästyminen, halu tai ilo. Kun alkaa tarkkailemaan itse tunnetta ja katselemaan, mistä se koostuu voi kokea yllätyksen. Missä on vihan tai ilon alku? Mistä se nousee? Mitä se on? Useasti mieltä verrataan taivaaseen tai mereen. Taivaalla voi olla raskaalta näyttävä vihan pilvi, joka peittää auringon. Pilveä tarkemmin tutkittaessa huomaakin, että ei siinä ollutkaan mitään. Vesihöyryä vainen. Seuraavassa hetkessä tuuli puhaltaa pilven pois ja taivaalla loistaa kirkkana ilon aurinko. Taivaalla ei kuitenkaan vieläkään ole mitään. Aurinko on miljardien kilometrien päässä, mutta taivas näyttää meistä erilaiselta.

 

 Kuva - Ei tee oikeutta oikealle näkymälle tämän päivän hiihtolenkillä

Taivaalle ja mieleen nousee erilaisia ilmiöitä. Ne näyttävät erilaisilta. Niitä voi tarkkailla. Eri olosuhteiden kanssa pitää tulla toimeen. Töihin on käveltävä niin räntäsateessa kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Oman mielenkin kanssa on tultava toimeen 24 tuntia vuorokaudessa. Mistä nämä sanat tulivat ja mitä ne ovat? Mikä tämä kirjoitus pohjimmiltaan on? Hassua.

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti