Pelko 3. helmikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1

"Pelko ja viha kaupungin kaduilla
Pelko ja viha systeemin silmissä
Pelko ja viha lehtien sivuilla
Pelko ja viha ihmisten sydämissä"

Pelle Miljoona - Pelko ja viha

Pelko on meille kaikille tuttu tunne. Sydän hakkaa, hengitys kiihtyy, lihakset jännittyvät ja ovat valmiina joko torjumaan uhan tai pakenemaan. Pelko on tärkeä tunne ja sen tarkoituksena on suojella meitä ja parantaa eloonjäämismahdollisuuksia vaaratilanteissa. Pelko on luonnollinen tila, kun koemme välittömän vaaratilanteen esimerkiksi liikenteessä tai kohtaamme karhun lenkkipolulla. Pelko on yksi tunne monien joukossa ja sitä koskevat samat lait kuin muitakin tunteita.

Monet ihmiset tuntuvat elävän kuitenkin jatkuvan pelon vallassa. Me pelkäämme kuolemaa, erilaisia ihmisiä, outoja tilanteita, sairautta, työttömyyttä. Pelkäämme näyttää tunteitamme, pelkäämme olla näyttämättä tunteitamme. Pelolle on nykyaikana keksitty uusia ilmenemismuotoja ja ilmaisumuotoja, kuten ahdistus, angst, paniikkihäiriöt ja vaikka mitä. Pelko on tehokas väline massojen hallintaan. Televisiota ja sanomalehtiä seuraamalla voimme havaita pelkoa ruokkivien uutisten esittävän pääosaa mediateatterissa. Ei siis ole ihme, että nyky-yhteiskunnassa esiintyy paljon pahoinvointia, paniikkihäiriöitä ja väkivaltaa. Pelko muuntuu helposti aggressioksi ja vihaksi. Peloton ihminen kun ei tunne tarvetta hyökätä ketään tai mitään vastaan.

Asiat ovat menneet nyky-yhteiskunnassa niin pitkälle, että me emme edes tiedosta olevamme peloissamme. Jos emme ole muutenkaan aidossa kosketuksessa tunnetiloihimme, niin miten voisimme ymmärtää pelkäävämme. Voin selkeästi havaita kuinka myös itse olen kärsinyt peloista elämässäni. Olen pelännyt mitä ihmeellisimpiä asioita, ihmisiä, tilanteita. Olen pelännyt lukea sähköposteja lomilta palattuani, olen pelännyt kysyä kaupassa neuvoa vaatteita ostaessa, olen pelännyt kävellä kadulla, olen pelännyt mennä töihin. Jos olen ollut onnellinen, niin olen pelännyt menettäväni onnen. Menisi varmaan viikkoja luetella kaikki asiat, joita olen pelännyt elämäni aikana. Kaikki tämä on varmasti myös teille tuttua.

Tämä sai minut pohtimaan aamulla, mitä tämän tyyppinen pelko pohjimmiltaan on. Näen, että pelko on pohjimmiltaan tietynlaisen tulevaisuuden odotusta. Tulevaisuuden pelko tai yhtälailla epärealistiset odotukset ovat pakoa nykyhetkestä ja todellisuudesta. On pahempaa pelätä menevänsä hammaslääkärille kuin todella istua tuolissa porattavana. Sillä hetkellä, kun oikeasti istumme hammaslääkärillä, voimme kokea kipua ja muita epämiellyttäviä aistimuksia, mutta emme pelkää enää. Voimme pelätä etukäteen menettävämme läheisen ihmisen, mutta kun oikeasti menetämme läheisen ihmisen, pelko on kadonnut. Tilalla on vain suru menetyksestä. Pelko ei siis liity nykyhetkeen muuten kuin aidoimmassa muodossaan eli äkillisen vaaratilanteen uhatessa.

Viime vuosina pelkoni ovat hälvenneet huomattavasti. Pelkoja totta kai edelleen on ja ne vaikuttavat elämään rajoittavasti. Niitä on kuitenkin selkeästi vähemmän kuin muutama vuosi sitten. Millä sitten saa omat pelkonsa vähenemään? Vastaus on yksinkertainen. Elämällä elämäänsä tietoisesti ja lisäämällä läsnäoloa nykyhetkessä. Keskittymällä siihen, mitä nyt tapahtuu ja mitä nyt on. Voimme tehdä tätä meditaatiossa, mutta voimme ja meidän pitää lisätä läsnäoloamme myös arjen tilanteissa. Kävelyllä metsässä, leikkiessämme lasten kanssa tai riidellessämme ystävämme kanssa. Ikävissä tilanteissa usein haluamme paeta nykyhetkeä. Tällaisina hetkinä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään, miltä tuntuu. Tuntea kehon viestit, jännittyneet vatsalihakset ja sydämen hakkaamisen, kuunnella omaa mieltään. Usein käy niin, että kun pysähtyy tarkkailemaan omaa mieltään ja kehoaa, tunne katoaa. Jos riidan keskellä tuntee vihaa ja raivoa, niin sitä katsomalla voi kokea yllätyksen.

Vapautuminen on pelottomuutta. En tiedä voiko kukaan olla täysin peloton? Ehkä sellainen olento ei ole enää ihminen. Jeesuskin tunsi pelkoa viimeisenä päivänään. Ei meidän tarvitse olla täysin pelottomia. Turhia pelkoja on silti turhaa kantaa harteillaan. Tulevaisuutta ei kannata pelätä. Emme tiedä, mitä huominen meille tuo. Huominen voi elämämme ihanin tai kamalin päivä. Kun huominen muuttuu nykyhetkeksi, niin tuskinpa läsnäollessamme sitä pelkäämme. Nyt istun ikkunan ääressä. Ihmiset kävelevät kadulla, lumiaura kolaa lunta. Mitä pelättävää minulla nyt on?

Kommentit: 1

mia
Olenpa minäkin monesti pelännyt..Olisiko pelko, ainakin osittain, sitä että pelkää itseään ja reaktioitaan. Sitä ettei tiedä mitä sitten, jos... Jos jotain tapahtuu, en osaakaan toimia oikein tai sitä että pelkää menettävänsä kasvonsa, tulevansa nolatuksi. Ehkä? Nykyaikaan kuuluvat kauhukuvat ja media varmasti lietsovat sitä lisää. Kamalia asioita tapahtuu, mutta omaan ympäristöön tavallisimmin voimme kuitenkin vaikuttaa. Pitäisi vain yrittää etsiä asioista parhaita puolia ja pyrkiä niitä omalla toiminnallaan lisäämään.
Email again:

Lisää kommentti