Metsä 9. lokakuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0

"Menin metsään, koska halusin elää harkitusti, halusin katsoa silmästä silmään elämän olennaisimpia tosiasioita ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä sillä oli opetettavaa, ja välttää kuolemani hetkellä sitä mahdollista havaintoa, etten ollutkaan elänyt. Halusin elää syvästi ja imeä elämästä sen ydinmehun, halusin elää niin tukevasti ja spartalaisesti, että kaikki mikä ei ollut elämää, kaikkoaisi ympäriltäni."

Henry Thoreau

Viime vuosina suurimmat onnen hetkeni olen kokenut luonnossa. Metsäpoluilla kävellessäni olen kokenut syvää rauhaa, suunnatonta havaitsemisen selkeyttä ja kirkkautta. Metsän puista huokuu myötätuntoa ja ystävällisyyttä, ne elävät suoraan maasta. Puut palauttavat maalta saamansa energian runsain mitoin takaisin näin syksyisin pudottamalla lehtensä takaisin rikastamaan maata. Jotain mystistä on kävellä iltaisin poluilla ja havaita peurojen ja kettujen vilahtavan metsän suojiin. Istuskella mökin terassilla ja katsella lepakoiden äänettömästi ja aavemaisesti saalistavan hyönteisiä. Tuijotella erämaajärven kirkkaisiin syvyyksiin aamuauringon paisteessa. Öisellä niityllä maatessa voi katsella tähtitaivaan äärettömyyksiin, lukemattomiin galakseihin ja aurinkokuntiin. Näinä hetkinä voi tuntea olevansa yhtä itsensä ja luonnon kanssa.

 

 

Kuva - Walden Pond, jossa Thoreau asui mökissään1850 tienoilla.

Metsä ravitsee meitä runsain mitoin. Metsä on täynnä marjoja, sieniä ja lukemattomia villivihanneksia, joita voi käyttää ravinnoksi. Metsissä riittää riistaa ja järvet ovat täynnä kalaa. Kaupunkilaisenkin on helppoa hypätä polkupyörän selkään ja mennä nauttimaan luonnon antimista ja rauhasta. Emme aina Suomessa muista olevamme todella onnekkaita, sillä meillä on runsain mitoin hyviä metsiä, jopa luonnonvaraisia aarniometsiäkin jonkin verran löytyy. Keskieuroopassa näitä enää juurikaan löydy. Olen kuullut joidenkin eurooppalaisten turistien puhkeavan kyyneliin, kun ovat viettäneet Suomessa lomaa erämaissa. Monet taidot, mitä meillä suomalaisilla on, ovat todella arvokkaita. Metsässä leiriytyminen, metsästys tai kalastus, ovat taitoja, jotka ovat katoamassa teollistuneissa valtioissa. Vaalikaamme näitä taitoja ja siirtäkäämme oppimme ja rakkautemme luontoa kohtaan myös lapsillemme.

Mökillä puuhasteleminen ja oleilu on meille suomalaisille tärkeää aikaa. Luonnon helmassa tulee ladattua työelämässä loppuun käytettyjä pattereita. Usein olen pohdiskellut millaista olisikaan elää elämäänsä ainakin osittain omavaraisena luonnon keskellä. Viljellä omaa kasvimaata, kerätä sadevedet kastelua varten ja käyttää uusiutuvia energioita sähköntuotantoon. Kesäkaudella toteutan näitä periaatteita jo melko paljon. On suorastaan hämmästyttävää käyttää aurinkosähköä. Rakensin täysin toimivan sähköjärjestelmän mökilleni parisen vuotta sitten. Kertainvestointi tuli edullisemmaksi kuin sähkölinjan ja -liittymän avaaminen energiatoimittajalta. Aurinkosähkö antaa riittävästi energiaa valaistukseen, kommunikaatiolaitteisiin ja jääkaappiin. Hätätilassa voi käyttää lyhyitä aikoja enemmänkin energiaa käyttäviä laitteita. Lämmitykseen voi käyttää puuta, joka myös on uusiutuva energia. Olen tehnyt taloudellisia laskelmia asumisen suhteen ja vaatimattomassa metsämökissä asuminen tulisi huomattavasti edullisemmaksi kuin kaupungissa asuminen. Suomessa elää lukuisia ihmisiä lähellä omavaraistaloutta tai ekoyhteisöissä. Uskon, että ihmiset alkavat yhä enemmän tiedostaa kiireen ja kulutuksen aiheuttamat haittavaikutukset mielenterveydelle ja ympäristölle.

Metsän ja luonnon keskellä voimme löytää syvän yhteyden sisimpäämme. Metsän keskellä voimme kohdata elämän yksinkertaisimmillaan. Kohdata elämän täytenä, yksin tai yhdessä.

Päätän vielä yhteen Thoreaun lainaukseen, joka kummasti täydentää kirjoitustani luonnollisuudesta.

"Herätessäni rauhallisen yön jälkeen minusta tuntui kuin minulle olisi unissani esitetty jokin mitä-miten-milloin-missä kysymys, johon en ollut pystynyt vastaamaan. Mutta ikkunastani näkyivät vain heräävän luonnon, jossa kaikki eläimet asustavat, tyynet ja tyytyväiset kasvot, eikä sen huulilla ollut ainoatakaan kysymystä. Heräsin vastaukseen, luontoon ja päivänvaloon. Paksut lumikinokset, joista nuoret männyt täplinä erottuivat, ja koko se kukkulan rinne, jolla taloni sijaitsee, tuntuivat sanovan: 'Eteenpäin!' Luonto ei kysy meiltä mitään eikä vastaa meidän kuolevaisten kysymyksiin. Se on tehnyt päätöksensä jo kauan sitten."

 

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti