Mennyt vuosi 28. joulukuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 2
You live you learn

 

Vuodenvaihteessa on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan mennyttä vuotta. Olenko saavuttanut taloudellisia ja työelämään liittyviä tavoitteita? Olenko tehnyt asioita, joista pidän ja saan sisältöä elämääni. Ennen kaikkea tarkastella, että olenko kasvanut paremmaksi ihmiseksi ja kenties tuonut maailmaan enemmän hyvää kuin pahaa. Ikkunasta on mukava katsella valkoisia lumihankia, lapset pelaavat WII:tä, kaikilla on nuhaa ja yskää, ulos ei voi mennä. Pää tuntuu kaurapuuron täyttämältä, ajatus ei kulje selkeänä. Vuoden pimein päivä on takana. Huomenna uusi päivä on himpun verran pitempi kuin tänään, se on mukavaa.

Yksi kuluneen vuoden tärkeimmistä asioista on ollut kohdallani pyrkiä eroon turhista tavaroista ja sitoumuksista. Tässä tavoitteessa olen onnistunut oikein hyvin. Vielä jouluna vielä annoin muutamia mainioita kirjoja lahjaksi. Kotini on selkeästi avarampi ja selkeämpi kuin vuosi sitten. Siivoamiseen kuluva aika on varmasti puolittunut aiemmasta. Joistakin tavaroistani olen myös saanut ihan mukavasti rahaa. Nämä rahat olen käyttänyt asuntolainani lyhentämiseen, joka on auttanut myös taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista. Joitakin tavaroita olen voinut antaa lahjaksi ja toivon, että ne ovat tuoneet iloa vastaanottajilleen. En kuitenkaan ole liioitellut tavaroista luopumista, kotini ei ole mitenkään erityisen askeettinen ja tulen jatkossa myös varmasti jatkamaan tavaroista luopumista. Tavaroissa itsessähän ei mitään pahaa eikä hyvää, ongelmaksi muodostuu oma kiinnittymisemme tavaroihin. Siksi on hyvää henkistä harjoitusta luopua asioista, joihin on kiinnittynyt.

Toinen asioista joihin olen kiinnittänyt huomiota viime vuoden aikana, on henkistä laatua. Olen halunnut kehittää spontaaniuttani ja vähentää erityisesti ihmissuhteisiin kohdistuvia pelkoja. Tällä saralla minulla varmasti riittää vielä tekemistä, mutta uskon, että olen pystynyt kasvamaan hiukkasen kuluneena vuotena. Olen saanut uusia ystäviä, ihmisiä joihin en olisi aiemmin tutustunut lainkaan. Tiettyjen oivallusten tuloksena, jotkin ihmisiin liittyvät pelot ovat kaikonneet lähes olemattomiin. Erityisen hyvin muistan erään loppusyksyn päivän, kun olin palaamassa töistä junalla kotiin. Katselin junassa istuvia väsyneitä ihmisiä ja ymmärsin selkeästi, että kullakin heistä on omat pelkonsa ja ilonsa. Kukin heistä yrittää omalla tavallaan saavuttaa onnellisuutta ja rauhaa elämässä. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Emme tiedä keinoja onnellisuutemme saavuttamiseen ilman yrittämistä. Teemme asioita, epäonnistumme, yritämme uudelleen ja ehkä jossain vaiheessa onnistumme jossakin. Aina on kuitenkin asioita, joita voimme kehittää itsessämme, kuten anteliaisuutta, lempeyttä ja kärsivällisyyttä. Välillä oman itsensä kasvattaminen on uskomattoman työlästä. Joskus se tuntuu olevan kamppailua sisällämme vaikuttavan eläimellisyyden ja jumalallisuuden välillä. Sellaisia me ihmiset olemme. Ihmisyys taitaa nimenomaan olla jatkuvaa tasapainoilua valon ja pimeän välillä, eläimen ja jumalan välillä. Jotta voisimme olla tasapainoisia ihmisiä, meidän pitää tuntea sielumme kokonaan. Syvin pimeys ja kirkkain valo. Vähempi ei riitä. Tämä matka tulee jatkumaan meidän kaikkien kohdalla loppuelämämme.

Viimeiseksi osa-alueeksi elämässä on jäänyt taloudellisen riippumattomuuden kehittäminen. Hassua, miten tätä matkaa aloittaessani olen pitänyt sitä tärkeimpänä riippumattomuuden tavoittelussa. Nyt se on jäänyt viimeiselle sijalle. Tärkein asia taloudellisessa riippumattomuudessa on tulla toimeen ilmaan velkaa, varsinkin ilman kulutusluottoja. Kulutusluottoja ei itselläni ole ollut vuosiin, mutta asuntolainaa pitää vielä jonkin aikaa maksella. Kulunut vuosi oli kuitenkin erinomaisen onnistunut taloudellisellisesti, sillä sain asuntolainaa lyhennettyä merkittävästi myymällä tarpeetona omaisuuttani ja elämällä muutenkin säästeliäästi. Säästäväinen elämä ei ole kovinkaan vaikeaa, kun on henkisesti asennoitunut oikein. Omien arvojen tarkastelu on tärkeää, jos vapauden tavoittelu on tärkeää, niin omien tekojen pitää heijastaa omia arvoja. Sijoittajalle kulunut vuosi on ollut erinomainen, toisaalta edellisenä vuotena olikin kaikkien aikojen pörssiromahdus, joten kokonaistulos ei välttämättä olen mikään järjettömän hyvä. Kuluneet pari vuotta ovat selkeästi osoittaneet sen, että sijoittamiseen liittyvä riski voi OIKEASTI toteutua. Sijoittamiseen liittyvät päätökset on siis syytä tehdä sen mukaisesti, kuinka ison osan omaisuuden on valmis menettämään tavoitellessaan korkeampaa tuottoa. Itselläni tuo lukema on luokkaa -20-25 prosenttia. Tämä onkin ohjannut omaa sijoitusstrategiaani hieman konservatiivisempaan suuntaan aiemmasta. Osakepainon olen pudottanut 50%:iin ja hyödyntänyt tämän vuoden kurssinousua voittojen kotiuttamisessa. Uskon myös ensi vuonna osakkeiden olevan paras sijoitusmuoto. Osinkotuotot ovat kohtuullisella tasolla markkinakorkoihin verrattuna. On vaikeaa sanoa, missä vaiheessa markkinakorot lähteävät nousuun. Nykytilanteessa korkotuotot eivät juurikaan lämmitä.

On mukavaa pysähtyä arvioimaan mennyttä välillä. Hiljaiset talvipäivät kotona lämpimässä antavat siihen oivan mahdollisuuden. Millainen oli sinun vuotesi? Elämää usein verrataan matkaan. Tärkeintä ei ole perillepääsy, vaan se miten matkaa taittaa. Jokainen ottamamme askel työmatkallamme on elämäämme, jokainen kohtaamamme ihminen on osa elämäämme, jokainen ajattelemamme ajatus on elämäämme. Voimme itse vaikuttaa siihen onko elämämme hyvää. Itse asiassa kukaan muu ei oikeastaan voi siihen vaikuttaa. Ulkoisia olosuhteita on helppo syyttää omista vaikeuksistaan. Tosiasia taitaa olla se, että ei ulkoisissa olosuhteissa kovinkaan monen kohdalla ole mitään kovin pahasti vialla. Enemmän on kyse siitä miten suhtaudumme elämämme olosuhteisiin. Suhtautumisestamme syntyy oma elämämme.

Kommentit: 2

Mus leucopus
"Millainen oli sinun vuotesi? Elämää usein verrataan matkaan. Tärkeintä ei ole perillepääsy, vaan se miten matkaa taittaa. Jokainen ottamamme askel työmatkallamme on elämäämme, jokainen kohtaamamme ihminen on osa elämäämme, jokainen ajattelemamme ajatus on elämäämme." - Todella hienosti kirjoitettu, ja itsestäni tuntuu siltä, että ajatus on niin tosi kuin olla voi. Olen saanut viettää koko loppuvuoden vapaalla kuten olin suunnitellutkin, ja se on puolestaan antanut omaan sisäiseen maailmaani ihan uutta perspektiiviä. Tuntuu melkein siltä kuin sisäisen maailman rajat olisi piirretty uudestaan. Ja silti, mitään ihmeellistä ei tapahtunut; en matkustanut, en urakoinut liikuntaharrastuksissa, en tehnyt mitään "hyödyllistä". Heräsin aamulla kun siltä tuntui, katselin syksyn verkkaista etenemistä, luin kaksi tärkeää kirjaa: Martin Buberin "I and Thou" ja Fernando Pessoan "Levottomuuden kirjan" ja paljon muutakin tietysti. Opettelin läsnäoloa omassa elämässäni. Luin hyviä blogeja kuten tätä sinun blogiasi ja sain uutta viisautta ja voimaa. Kun nyt taas hyppään oravanpyörään, teen sen ainakin entistä tietoisempana, kenties hieman vallattomampana ja ainakin paljon aiempaa iloisempana. Olen tyytyväinen myös alkuvuoteen, vaikka se olikin työntäyteistä aikaa, sillä sain aikaan niitä asioita, joita piti saada aikaan ja luulen, että aikaa myöten myös tuo tekemisen tapa on muuttunut. Hiljaa hyvää tulee, sanotaan. Ainakin kannattaa ottaa aikaa ihmisille, myös itselleen. Hyvää Uutta Vuotta Vapaakulkijalle!
Vapaakulkija
Kylläpä kuulosti mukavalta! Kirjoituksesi heijastelee jonkinlaista rauhaa. Erityisesti pidin vallattomuudesta ja iloisuudesta. Ja tästä "Ja silti, mitään ihmeellistä ei tapahtunut; en matkustanut, en urakoinut liikuntaharrastuksissa, en tehnyt mitään "hyödyllistä"". Hyvää uutta vuotta!
Email again:

Lisää kommentti