Lumi 17. joulukuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0

Leijailee lumi,

odotettu ystävä,

tähdet tuikkivat

 

Olemme saaneet viikon iloita talvisesta säästä ja lumesta. Hauskaa, miten paljon parjaamani ihmisten rakennelmat, kuten toimistorakennukset ja autot, näyttävätkään kauniilta valaistuina valkoisen lumen keskellä. "Beauty lies in the eyes, another's dream" - Sonic Youth. Niinhän se on, rakennukset ja autot ovat samoja kuin viime viikollakin, mutta tämän viikon aamuina nekin ovat näyttäneet ihan kelvollisilta. Tuo taivaalta leijaileva valkoinen sade saa mielen iloiseksi ja pimeän pohjolan näyttämään kauniilta.

 

 

Ensilumi satoi jo sunnuntaina. Olimme kuopuksen kanssa pihalla pelaamassa sählyä, kuten monesti aiemminkin. Hävisin pelin 10-6, mutta poikani halusi antaa minulle kuitenkin palkinnon hyvästä pelistä. Menin penkille hetkiseksi lukemaan lehteä, ilmaisjakelua tietenkin. Poikani toi minulle hetken päästä lumesta muotoillun sydämen. Se oli selkeästi tunnistettavissa ja minua liikutti kovasti tuo koko sydämestä lähtevä anteliaisuus. Illalla vielä piirtelimme yhdessä talvisia ja jouluisia piirustuksia. Mukava piirrellä kuusivuotiaan poikani kanssa, sillä piirustustaidoissa olemme tällä hetkellä samalla tasolla. Pelkäänpä, että ensi vuonna olen jo pudonnut kelkasta.

Maanantaiaamuna oli satanut lisää unta ja jo aamiaispöydässä tunsi, että nyt taitaa ulkona olla aika kylmä. Pakkasta oli -12 astetta. Aamuvarhaisella oli mukava mennä ulos kirpeään pakkaseen ja valkeuden keskelle. Aamuinen matka kohti eskaria ja työpaikkaa sujui iloisella ja innostuneella mielellä. Työpaikalla oli mukava välillä katsella ulos ikkunasta kirkasta vaaleansinistä taivasta. Erikoista, miten taivaalle kohoava savu näyttääkin erilaiselta ja kauniimmalta pakkasella.

Iltapäivällä olikin jo kiire kotiin, sillä innokas odotus täytti mieleni. Halusin heti lähteä ulos nauttimaan pakkassäästä ja lumesta. Kiireellä oli vedettävä villahousut ja lenkkitossut jalkaan sekä anorakki niskaan. Sitten tutulle polulle juoksemaan. Lumi narskui kenkien alla ja jäätävä ilma kulki keuhkoissa sisään ja ulos. Aluksi oli vaikeaa hengittää syvään. Jäinen puhuri koetteli poskipäitä ja sai ihon tuntumaan kireältä. Pikkuhiljaa hengityskin alkoi kulkea ja keho lämmetä. Saavuin jälleen tutulle purolle ja liikenteen äänet alkoivat vaimeta. Vähäinenkin lumi muutti jo äänimaailmaa hiljaisemmaksi ja pehmeämmäksi. Taivas alkoi pimetä, taivaalla syttyivät ensimmäiset tähdet, Venus loisti kirkkaana matalalla, silti oli valoisaa. Metsän keskelle saavuttaessa oli rauhaisaa kävellä ja nautiskella ruumiissa virtaavasta lämmöstä ja ulkoisesta kylmyydestä. Saavuin harjun laella kulkevalle hiekkatielle, josta näkyi kaukaisen sokeritehtaan ja laskettelurinteen valot. Nekin näyttivät kauniilta. Alaruumis alkoi kylmettyä, olin ollut liian kauan ulkona.

Loppumatkalla kylmyys iski kunnolla. En enää nauttinut kylmyydestä, vaan jalat alkoivat puutua. Tuli kiire. Saavuin vihdoin kotiin lämpimään. Lämmön palautessa jalkoja alkoi pistellä oikein kunnolla. Se oli mukavaa. Tuolla juoksulenkillä ja kotiin saapuessani tunsin olevani täysin elossa ja hereillä. Kiitos lumen ja jään.

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti