Läsnäolo ja taide 9. helmikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 0

Vääntynyt runko,

katulampun loisteessa,

sekin on hiljaa.

 

Olin viikonloppuna tutustumassa japanilaisiin taidemuotoihin. Ikebanaan, origamiin, kalligrafiaan, bonsain kasvatukseen ja teetaiteeseen. Kuulin varsin mielenkiintoisen esitelmän japanilaisesta teetaiteesta. Perinteinen japanilainen teehetki kestää 4-5 tuntia. Kyse ei ole siitä, että halutaan juoda äkkiä teekupillinen. Päämääränä ei ole teekupin kiskaiseminen kitusiin vaan jotain muuta. Japanilainen teehuone sijaitsee usein kauniissa puutarhassa, jonne astellaan kivettyä polkua pitkin. Polulla edetään rauhaisasti ja perehdytään kukkien ja asetelmien kauneuteen. Teehuoneeseen ryömitään pienestä aukosta, josta joutuu jokainen kumartumaan. Teehetkeen osallistuvat ovat tasa-arvoisia ja ikäänkuin näytelmän osasia. Jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä ja jokainen teemestarin ele on tarkkaan harkittu. Teehuoneessa on pieni kuoppa, johon asetellaan tuli ja hiilet teen valmistamista varten. Kuopassa olevan tuhkan asettelekin on jo seremonia, kuten myös hiilten asettelu sopivasti teen valmistamista varten. Osallistujat voivat ihailla tuhkan muotoa ja hiilten asettelua. Välillä maistetaan makeisia, jotka nekin on valittu vuodenaikojen mukaan. Teemestari taittelee puhdistusliinan, jolla rituaalisesti puhdistetaan valmistuvälineet. Viimein päästään teen valmistukseen, jossa teemestari käyttelee välineitään hitain harkituin liikkein ja hyvin taidokkaasti. Tee tarjoillaan osallistujille, jotka yhtä tarkkaavaisesti osallistuvat teekuppien ihailuun ja teen nauttimiseen. Lopuksi tarkastellaan teekuppeja, jotka nekin on valittu yksilöllisesti tuhansien kuppien joukosta ilmentämään seremoniaan osallistuneiden persoonallisuutta ja tilaisuuden henkeä. Tunnelma on hyvin rauhallinen ja pysähtynyt. Silti koko ajan tapahtuu jotain.

Sama keskittyneisyys ja toiminta on ominaista kaikille perinteisille japanilaisille taidemuodoilla. Kyse ei ole jonkin asian saamisesta valmiiksi, vaan prosessista, joka alkaa keskittymisestä ja jatkuu toiminnalla. Kalligrafia (kirjoitustaiteen) mestari keskittyy ja valmistautuu suoritukseensa huolellisesti ja lopulta yhdessä sekunnin murto-osassa sipaisee siveltimellään täydellisen muodon paperille. Muoto jää elämään toiminnan jälkeenkin. Näin myös kukkien asettelussa eli ikebanassa. Tyypillistä kuitenkin japanilaiselle taiteelle on se, että lopputuloskaan ei ole pysyvä. Teehetkestä ei jää mitään pysyvää, ikebanan kukat lakastuvat joskus ja kalligrafia työkin ajan mittaan haurastuu ja katoaa. On selvästi havaittavissa, kuinka zeniläisyys on vaikuttanut japanilaiseen taiteeseen. Kaikki on jatkuvan muutoksen alaisena, kaiken katoavaisuus on taiteessa jatkuvasti läsnä.

Länsimainen elämä on erilaista. Usein meillä on päämääränä saavuttaa jotain. Länsimaisessa taiteessa on jossain määrin tavoitteena saada aikaan jotain pysyvää, kuten kuvanveistossa. Itä- ja länsimaalaisille taitelijoille on olemassa kuitenkin yksi yhteinen piirre. Taiteen luominen vaatii läsnäoloa, kuulemista ja näkemistä. Ajan virrassa ajelehtivan hetken vangitsemista. Jos taiteella on päämäärä, niin se ei ole taidetta, vaan kaupallisuutta. Todellinen taide syntyy aina spontaanisti ja läsnäollessa. Taide syntyy yhteistyössä universumin kanssa, ei ole enää taitelijaa, ei ole enää taideteosta tai objektia. On vain luova prosessi, jonka lopputuloksena voi syntyä jotain, joka saa katsojat haukkomaan henkeään.

Jokaisessa meissä piilee sisällämme valtava luovuus. Tuo luovuus on usein kahlehdittu arkipäiväisen suorittamisen, kiireen ja päämäärähakuisuuden alle. Luovuus ja intuitio kasvavat läsnäolon myötä itsellään. Luovuuden vapautumiseen ei tarvitse pyrkiä, ei ole päätepistettä, jossa luovuuden voisi vapauttaa. Luovuus vapautuu itsellään pysähtymällä, näkemällä ja kuulemalla. Eilen minäkin kuulin. Olin taas juoksulenkillä lumimyräkän keskellä. Erään mäen päälle päästyäni maailma hiljeni. Piti itsekin pysähtyä. Harmaa, märkä ja kylmä maisema näytti yht'äkkiä erilaiselta. Samalta kuin montaa kertaa aiemmin, mutta kauniilta. Taivaalta putoava lumi oli pientä ja rakeista. Kuulin, kuinka se rapisi putoillessaan kaulukselleni. Tuli aika lähteä eteenpäin.

Kommentit: 0

Email again:

Lisää kommentti