Kyllä 2. marraskuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1
Kyllä on elämää, ei on kuolemaa

Einstein sanoi kyllä, Aleksanteri Suuri sanoi kyllä, lapsuuteni sankari Neil Armstrong sanoi kyllä. Kaikki suuret keksinnöt, löytöretket ja valloitukset on tehty avoimin mielin ja voimakkaalla uskolla omiin kykyihin. Thomas Alva Edison kokeili tuhansia eri materiaaleja rakentaessaan hehkulamppuuan, hän epäonnistui kerta toisensa jälkeen, mutta ei antanut periksi. Hän oli varma, että löytäisi sopivan ja kestävän materiaalin lamppuaan varten ja niin myös lopulta kävi. Edison totesi, että hänen lahjakkuutensa salaisuus on 99% kovassa ahertamisessa ja 1% luovuudessa. Olisipa mukavaa saada edes tuo yksi prosentti luovuudesta käytöön!

Kyllä on mielestäni voimakkain sana kaikissa kielissä. Se sisältää välittömän käskyn hyväksyä, toimia ja olla avoin. Se on yksiselitteinen eikä anna varaa tulkinnoille. Usein mielemme on ehdollistunut tiettyihin toimintamalleihin, rutiineihin ja ennakkoluuloihin. Nämä mallit ovat usein kokemusperäisiä tai ulkoa opittuja. "Se ei ole sopivaa", "Tytöt eivät saa kiivetä puuhun", "Pojat eivät saa itkeä", "En minä kehtaa sellaista tehdä", esimerkkejä on lukuisia. Nämä ulkoa opitut mallit alkavat kahlita mieltämme ja vuosien saatossa huomaamme, että olemme kadottaneet itsestämme jotain hyvin oleellista. Uskaltaisin jopa väittää, että mitä rutinoidumpia olemme arkielämässämme, sitä vähemmän elämässämme on aitoa ja luonnollista iloa elämästä.

 

Kuva - Lapsilta voimme oppia paljon positiivisuudesta

Ihmisen mieli on kuitenkin siitä mukava kapistus, että sitä voi itse kehittää lähes rajattomasti. Thoreau sanoi jotenkin näin "Ihminen voi ylevöittää elämäänsä tietoisella pyrkimyksellä". Tuo yksinkertainen lause on melko mullistava. Ihminen pystyy murtamaan mielensä ehdollistumat ja ennakkoluulot tietoisella pyrkimyksellä. Itse on tuo mielen vankila on rakennettu, joten itse se voidaan myös purkaa. Olen havainnut, että "kyllä" sanan käytön lisääminen tavallisessa arkielämässä, nostaa elämäniloamme huomattavasti. Viimeisen parin vuoden aikana olen tehnyt asioita, joita en kuvitellut koskaan tekeväni. Olen lentänyt helikopterilla, olen laulanut karaokea hullujen japanilaisten kanssa, olen itkenyt surujani. Mitään näistä asioista en olisi tehnyt ilman "kyllä"-sanan voimaa. Aiemmin olisin todennut mielummin, että "ei". Pelkään lentämistä, karaoken laulaminen on tyhmää - mitä ne muut ihmiset oikein minusta ajattelisivat, jos laulaisin, kovat kundit eivät tanssi (eivätkä itke).

Eri ihmisille ovat erilaiset asiat vaikeita. Tehokas keino laajentaa omaa mieltään ja lisätä mielen vapautta, on aloittaa sanomaan "kyllä". Sanomaan "kyllä" asioille, joihin ensin haluaisi sanoa "ei". Sanomaan "kyllä" ihmisille, joille haluaisi sanoa "ei". Omia rajojaan ei silti kannatta kokonaan unohtaa, jotkin asiat ovat meille selkeästi vääriä ja niihin ei pidä sanoa "kyllä". Meillä jokaisella on omat rajamme ja niitä pitää kunnioittaa. Sen sijaan kannattaa arkielämän tilanteissa pysähtyä tarkkailemaan, mihin kysymyksiin vastaa "ei" pelkästä tottumuksen voimasta ja tuntemattoman pelosta.  "Ihminen ei niinkään pelkää tuntematonta kuin tunnetun menettämistä."  - Anthony de Mello, Havahtuminen.

Usein kynnys tehdä jokin uusi tai erilainen asia on kiinni vain ensimmäisestä askeleesta. Kun mielentila on vaihtunut staattisesta dynaamiseen, kun on jo sanottu "kyllä", niin asiat sujuvat mukavasti ja luonnollisesti kohti uutta päämäärää. Aloittaa voi pienistä asioista. Voi kävellä eri reittiä kotiin kuin normaalisti, voi käydä syömässä eri ravintolassa kuin yleensä, illalla voi TV:n katselun sijaan mennä teatteriin. Muiden ihmisten kanssa ollessa saa usein tilaisuuksia vastata "kyllä". Joku voi tarvita apua, joku voi ehdottaa jonkin uuden asian tekemistä. Näihin voi kokeilla uutta suhtautumistapaa. Lapsilta voimme helposti oppia positiivisuutta ja avointa mieltä. Mikään ei ole lapsille mahdotonta tai epämieluisaa tietyssä mielentilassa. Kaikkia vanhoja rutiineja ei silti tarvitse hylätä, jotkut niistä voivat olla erinomaisen hyviä. Tärkeintä on tarkastella omia tapojaan ja tottumuksiaan tietoisesti ja kriittisenä. "Onko nämä asiat minulle hyväksi?", "Lisääkö tämä asia elämäniloani?".

Sanomalla "Kyllä" voimme nostaa mielemme uusille tasoille. Sanomalla "Kyllä!" voimme tehdä mahdottomasta mahdollisen. Sanomalla "Kyllä" voimme tehdä itsestämme onnellisen. Sano "Kyllä" jo tänään!

 

Kommentit: 1

Kati
"Uskaltaisin jopa väittää, että mitä rutinoidumpia olemme arkielämässämme, sitä vähemmän elämässämme on aitoa ja luonnollista iloa elämästä." Heippa! Edelliseen lauseeseen haluaisin kommentoida, että rutiinit ovat usein aliarvostettuja. Rutiinit ovat tärkeitä paitsi lapsille, myös aikuisille. Näkisin jopa, että rutiinit vapauttavat luovuutta niihin asioihin, joissa luovuutta tarvitaan! Varsinkin meillä naisilla on usein tapana hankaloittaa elämäämme tekemällä yksinkertaisista asioista vaikeita: "Kannattaako minun nyt pestä pyykkiä vai lähteä kauppaan?" Lopulta molemmat jäävät tekemättä. Kun arkirutiinit rullaavat omalla painollaan, niissä voi jopa saavuttaa sen flown, ajatuksettomuuden ja tekemisen ilon. Tai ajatella jotain tärkeää ja luovaa. Sen jälkeen on taas aikaa tehdä mitä haluaa. Koska, myönnettävähän se on, asiat jotka on pakko tehdä, ON pakko tehdä, ja silloin ne tulevat tehdyksi helpoimmin jos on hyvät rutiinit. Se tuo myös tyydytystä hyvin tehdystä työstä. (Eri asia on, että rutiinejaan voi yksinkertaistaa ja karsia - tulla toimeen vähemmällä.) Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä blogista! (Löysin tänne linkin omavara-palstalta.)
Email again:

Lisää kommentti