Konkreettisia askeleita, osa XVI. Rahan jumaluudesta luopuminen. 27. helmikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 2
Et voi palvella kahta jumalaa.

Olen käsitellyt kirjoituksissani henkisen ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista. Olen lähestynyt asiaa siitä näkökulmasta, että molempien riippumattomuuksien on täytyttävä. Konkreettiset askeleet ovat tähdänneet tasapainoisen taloudenpidon luomiseen, tietoiseen kuluttamiseen ja ennen kaikkea velattomuuteen. Nykyaikaisessa kapitalisoituneessa ja globalisoituneessa taloudessa raha on saavuttanut lähes tulkoon jumaluuden aseman. Raha ohjaa ihmisten käytöstä tehokkaammin kuin miljoonien pappien saarnat Yksilö voi tuntea olonsa kovin avuttomaksi tämän kaikkivaltiaan Rahan mahdin alla. Tosiasia on se, että ilman rahaa ei voi käytännössä elää. Siksi on pyrittävä tietoiseen ja tasapainoiseen rahankäyttöön. Raha pitää meitä kaikkia liessa tehokkaammin kuin mikään muu abstraktio maailmassa.

Suhtautumisessa rahaan on jossain vaiheessa ylitettävä päivittäisen ja konkreettisen taloudenpidon ongelmat. On noustava seuraavalle tasolle. Tälle tasolle ei kuitenkaan voi pyrkiä, jos on kulutusluottojen orjana ja pakonomaisesti haalii itselleen kuluttajatuotteita mainosten aivopesun tuloksena. Ensin on pystyttävä puuttumaan näkyviin ongelmiin, kuten holtittomaan tuhlaukseen, sen jälkeen voi aloittaa kiinnittää huomiota näkymättömiin ja paljon salakavalampiin ongelmiin. Laajassa mittakaavassa nimittäin kapitalistinen järjestelmä on valitettavasti erittäin tuhoisa sekä ekologialle että ihmisrodulle. Elämä nyky-yhteiskunnassa perustuu valtioiden, yritysten ja viime kädessä yksilöiden kilpailulle rajallisista  resursseista. Kapitalismi perustuu jatkuvalle talouskasvulle. Hölmömpikin ymmärtää, että jossain vaiheessa kasvun rajat tulevat vastaan, koska asutamme planeettaa, jonka resurssit ovat rajalliset. Valtioiden jatkuva velkaantuminen on myös mielenkiintoinen ilmiö. Miten on mahdollista, että kaikki valtiot ovat velkaa suunnattomia summia? Kuka on silloin velkojen maksaja? Vastaus on yksinkertainen. Maksajia ovat yksilöt, veronmaksajat ja tulevat sukupolvet. Siis me ja meidän lapsemme.

Nämä järkyttävät ongelmat  eivät mielestäni ole edes ne pahimmat, vaan henkinen asenne rahaan. Raha on saavuttanut mielessämme arkipäivän jumaluuden. Rahaan liittyvät päätökset ohjailevat meitä työmme, tekojemme ja jopa ihmissuhteiden suhteen. Erittäin hyvä esimerkki on se, että monet ihmiset tekevät työtä, johon eivät tunne todellista kutsumusta. Merkitystä ei ole sillä kuinka hyvin työ on palkattu. Ihmiset tuntevat tyytymättömyyttä yhtä paljon huonosti kuin hyvin palkatuissa töissäkin. Mielemme on ohjautunut arvottamaan menestymistä ja omanarvontuntoa rahan kautta. Ajattelemme, että emme voi tehdä huonommin palkattua työtä, koska "häviämme" siinä rahaa. Toinen hyvä esimerkki on ostamisen käyttämään tuomaan hyvää oloa tai itsemme lääkitsemiseen. Tunnen ihmisiä, jotka ovat myöntäneet ostaneensa hyvinkin kalliita tavaroita lievittääkseen ahdistustaan. Olen itsekin toiminut niin. Rahan voima on siis hyvin voimakkaana mielessämme ja vaikuttaa alitajuisilla tasoilla. Me palvomme rahaa ja ihmisiä joilla sitä on.

Mitä voimme sitten tehdä? Kaikki tämä vaikuttaa kovin massiiviselta ja hankalalta. Miten voisimme taistella jumalaa vastaan? Vastaus on yllättävän yksinkertainen. Meidän on normalisoitava asenteemme rahaa kohtaa. Raha ei ole hyvää eikä pahaa. Raha on abstraktio, jota käytetään vaihdon välineenä. Vaihdamme elämämme rajallisia tunteja rahaan. Rahalla voimme ostaa ruokaa ja suojaa. Yhtä lailla voisimme käyttää aikamme ruuan hankintaan ja talon rakentamiseen. Tässä ei ole ongelmaa. Raha helpottaa hankkimaan elämän perustarpeet. Mutta jos ehdollistumme rahaan siten, että palkkatyön ja kulutustuotteiden pitää tarjota elämämme sisältö ja täyttymys, olemme pahasti hakoteillä ja eksyksissä. Raha on näppärä työväline, mutta se ei ole muuta. Voimme käyttää rahaa työkaluna, kuten vasaraa, mutta emme saa takertua siihen. Voimme säästää rahaa itsellemme työkaluksi, mutta se ei saa muodostua itsetarkoitukseksi. Voimme tehdä töitä rahasta, mutta raha ei saisi ohjailla elämään itsellemme vahingolliseen suuntaan.

Asenne rahaan on oltava sellainen, että on valmis luopumaan kaikesta omaisuudestaan koska tahansa. Yhtä lailla voimme heittää vasaran pois käsistämme, kun olemme saaneet talon valmiiksi. Emme tarvitsee rahaa määrittelemään ihmisyyttämme tai arvoa muiden silmissä. Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Meissä yksilöissä piilee valtava voima muuttaa yhteiskuntaa. Tuottajia ei ole olemassa ilman kuluttajia. Tietoisilla kulutuspäätöksillä voimme ohjata yhteiskuntaa parempaan suuntaan. Voimme tukea uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä. Voimme minimoida kuluttamisemme. Todellisia tarpeita meillä ihmisillä on aika vähän. Niitä ovat ravinto, juoma ja suoja.

Päästyämme rahan näkyvistä kahleista, meidän on pyrittävä eroon myös näkymättömistä kahleista. On lakattava takertumasta rahaan. Raha on vain mielikuva. Ei koroteta rahaa jumalan asemaan.

Kommentit: 2

Kohti taloudellista riippumattomuutta
Hieno kirjoitus! Tuosta rajallisista resursseista olen tosin kanssasi hieman eri mieltä. Ahtaasti tulkiten resurssit ovat toki rajalliset. Tällä ahtaalla tulkinnalla tarkoitan meidän planeettamme tarjoamia resursseja. Jos ajatellaan asiaa isommasta perspektiivistä on maailmankaikkeudessa resursseja kenties rajattomasti. Ihmisten kantilta tässä on tietenkin se ongelma, ettemme ainakaan vielä pääse näihin muihin resursseihin käsiksi. Miten lie asian laita esimerkiksi muutaman sadan tai tuhannen vuoden kuluttua? Mielestäni ihmiskunnalle luonnollinen jatkumo on jossakin vaiheessa siirtyä hyödyntämään myös näitä muita resursseja. Vielä meillä ei ole teknologiaa siihen. Kun näin laaja-alaisesti asiaa katsoo, niin ei jatkuva talouskasvukaan enää vaikuta mahdottomalta.
uskalla luopua
Aiemmalle kommentoijalle: Mutta sehän tässä on, että kaikki maapallolla olevat resurssit riittävät mainiosti kaikille ihmisille. Miksi tarvitsisit kymmeniä, jopa satoja vaatteita, kun ainoa mitä tarvitset on ne vaatteet, jotka ovat juuri sillä hetkellä päälläsi. Miksi haalimme itsellemme ylimääräisiä resursseja, vaikkemme niitä tarvitse?
Email again:

Lisää kommentti