Heikkous on vahvuutta 25. maaliskuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1
Man's got to know his limitations.

Viime päivinä sankariteot ovat olleet mielessäni. Olen lueskellut ja käynyt keskusteluja sodasta. Olen myös sortunut television katseluun oikein urakalla. Televisionkaan ei näköjään kannata suhtautua liian ennakkoluuloisesti, sillä löysin sarjan niimeltä "Battlestar galactica", joka on käsittämättömän hieno kuvaus ihmisyydestä, johtamisesta ja vastuusta, sankaruudesta ja heikkoudesta. Usein meitä kasvatetaan näennäiseen vahvuuteen. Tämä alkaa jo päiväkodeissa ja kouluissa, mutta jatkuu aikuisiällä opiskelun ja työelämän saroilla. Pitää yrittää, pitää jaksaa, pitää venyä. Kova tahto vie läpi harmaan kiven ja minähän kun en maitoa juo. 

Aivan viime vuosiin asti olen ottanut nämä mallit omakseni sen kummemmin kyselemättä ja kyseenalaistamatta. Jos näin on aina tehty ja kaikki muutkin näin toimivat, niin asioiden täytyy olla oikein. Väärin! Valitettavasti suosittu tapa ei aina ole se paras tapa toimia. Ehkä vahvuus ei olekaan kovuutta ja kovaa tahtoa vaan jotain muuta. Hyvä esimerkki erilaisesta vahvuudesta on "Tuntemattoman sotilaan" Vänrikki Koskela. Koskela oli lämmin, empatiakykyinen sotilas, joka tunnusti pelkäävänsä avoimesti alaisilleen. Siitä huolimatta hän kykeni toimimaan hengenvaarallisissa tilanteissa rohkeasti ja sen lisäksi oli arvostettu johtaja alaisilleen. Mies, johon saattoi luottaa kaikissa tilanteissa.

Battlestar Galacticassa ihmiskunta elää joka päivä sukupuuton varjoissa. Näissä olosuhteissa ihmiset elävät päivittäin tehden sankaritekoja, mutta silti jatkuvasti sarjassa korostetaan jokaisen henkilön heikkouksia. Tämä on televisioviihteelle hyvin harvinaista, sillä useimmiten ihmisistä esitetään pelkästään hyvät puolet ja vahvuudet. Miten kirjallisuus ja fantasia TV-sarjat suhtautuvat sitten arkielämään? Itse asiassa hyvinkin vahvasti, sillä juuri näinhän me ihmiset toimimme joka päivä. Työpaikalla ja sosiaalisissa tilanteissa pyrimme näyttämään itsestämme hyvät ja vahvat puolemme. Heikkoudet piilotetaan lähimmäisiltä näkyvistä. Valitettavasti kadotamme samalla kosketuksen omaan itseemme ja piilotamme oman syvän minuutemme myös pois näkyviltä. Ihminen voi pitkänkin aikaa teeskennellä olevansa jotakin muuta kuin mitä todellisuudessa on, mutta ennemmin tai myöhemmin tämän roolileikin esittäminen voi käydä hyvin rasittavaksi.

Vapautta ja vahvuutta etsiessä on opittava tervehtimään omia pelkojaan ja heikkouksiaan suurina opettajina. Mikään muu ei voi meitä opettaa kasvamaan niin paljon kuin tutustuminen omiin pelkoihimme. Omilla heikkouksillamme on meille selkeä tarina kerrottavana. Jokaisella ihmisellä tarina on omanlaisensa. Jokaisen ihmisen polku kohti vapautta on erilainen. Olen kuitenkin viime aikoina vakuuttunut siitä, että vahvuutta ei voi saavuttaa tunnustamatta itselleen omia heikkouksiaan. Kohti vapautta kulkiessa jokaisen on kohdattava omat pelkonsa. Ne voivat ovat taloudelliseen toimeentuloon, osaamiseen tai henkiseen jaksamiseen kohdistuvia pelkoja. Mutta olivatpa pelot mitä tahansa, ne on kohdattava avoimesti silmästä silmään ja tunnustettava. Elämä voi olla monesti hyvin pelottavaa, mutta pelon kohtaaminen ei estä meitä toimimasta.

Olemme kaikki oman elämämme sankareita. Meiltä odotetaan ihmesuorituksia kouluissa, työpaikoilla, parisuhteissa ja jopa ystävyyksissämme. Odotukset voivat johtaa riittämättömyyden pelkoihin. Neuvonkin kohtaamaan nämä pelot avoimin mielin. Tunnustamaan heikkoutemme, tuntemaan ruumiissamme mitä pelko on. Kiihtyneen pulssin ja vatsanväänteet. Tunnustamalla heikkoutemme voimme kasvaa vahvoiksi. Voimme kulkea polullamme vapaana ja onnellisena.

Kommentit: 1

Sami
Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen blogi! Itsekin pidän Taisteluplaneetta Galacticasta ja Väinö Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta näistä samoista syistä - jopa niin paljon, että tuotin oman indie-scifielokuvan niiden inspiroimana: http://www.youtube.com/watch?v=1CqGaVCbQSY&noredirect=1
Email again:

Lisää kommentti