Eri sijoitusinstrumenttien valinta 3. tammikuuta

Vapaakulkija · Kommentit: 1

Tämä artikkeli sai alkunsa mallisalkkua koskevasta kommentista. Välillä kirjoittaa ehkä asioita pitemmän aikaa harrastaneena liian suoraviivaisesti ja ei tule ottaneeksi huomioon, että harvat ihmiset tuntevat erilaisia sijoitusinstrumentteja kovinkaan hyvin. Keräsin tähän artikkeliin muutamien instrumenttien kuvaukset. Tässä artikkelissa ei otetaa kantaa siihen, mihin yksittäisiin instrumentteihin tulisi sijoittaa, vaan ainoastaan kuvata minkälaisia sijoitustuotteita yksityissijoittajalle on tarjolla.

Aloittelevan sijoitaja kannattaa pitää sijoituksensa mahdollisimman yksinkertaisina. Mitä monimutkaisemmasta instrumentista on kyse, sen vaikeampaa on ymmärtää kohteen tuotto- ja riskipotentiaali. Hyvä esimerkki hämäristä instrumenteista ovat viime vuosina markkinoidut pääomaturvatut indeksilainat. Indeksilainoja markkinoidaan turvallisina sijoituskohteina, vaikka ne eivät sitä suinkaan aina ole ja niissäkin tapauksissa, missä pääoma on oikeasti turvattu, niin niiden tuotto jää usein hyvin matalaksi korkean kulurakenteen vuoksi. Lisäksi pääomaturvatun sijoituksen pystyy jokainen ihminen rakentamaan perusinstrumenteilla. Eivät pankit ole keksineet mitään viisastenkiveä saamaan markkinoita parempaa tuottoa alemmalla riskillä. Siinä tapauksessa he eivät tietenkään markkinoisi näitä tuotteita tavallisille kuluttajille, vaan sijoittaisivat itse jokaisen liikenevän euron omiin tuotteisiinsa.

Maallikkosijoittajan kannattaa hajauttaa sijoituksensa kahteen pääluokkaan. Pääluokat ovat korko- ja osakemarkkinat. Osakemarkkinoilta haetaan tuottoa korkealla riskillä ja korkomarkkinoilta haetaan pääoman säilyttämistä ja turvallisuutta matalammalla riskillä. On hyvä ymmärtää, että kaikkeen liittyy riski. Riski sisältyy myös siihen päätökseen, että ei sijoita, koska tällöin normaaliolosuhteissa sijoittaja pitkällä tähtäimellä tulee kärsimään inflaation vaikutuksista. Jokainen muistaa, mitä tavarat maksoivat esimerkiksi 10-15 vuotta sitten. T-paidan sai silloin viidellä markalla, nyt niitä ei juuri löydy edes viidellä eurolla. Tämä on inflaatiota. Totta kai jotkin tuotteet ovat myös edullisempia, mutta kokonaisuudessaan elinkustannukset ovat korkeammat kuin 80-90 luvuilla.

Osakemarkkinoihin voi sijoittaa muutamilla eri instrumenteilla. Näitä ovat aktiivisesti hallinnoidut rahastot, indeksirahastot, ETF:t (exchange traded fund) ja suorat osakesijoitukset. Kaikkein läpinäkyvin sijoitus on luonnollisesti suoraan yrityksen osakkeisiin sijoittaminen. Tällöin sijoittaja tietää varmasti mitä omistaa, ongelmaksi muodostuu ainoastaan se, että yksittäinen yritys ei tarjoa riittävää hajautusta, vaan voi esim mennä konkurssiin tai muuten vain menestyä huonommin kuin markkinat keskimäärin. Kulut sijoittaessa yksittäiseen yritykseen ovat erittäin matalat, käytännössä kulua on ainoastaan kaupankäyntipalkkiot ja osingoista maksettavat verot. Yksittäisiin osakkeisiin sijoittaminen sopii kokeneelle sijoittajalle, mutta ei aloittelevalle sijottajalle.

Toinen vaihtoehto on aktiivisesti hallinnoidut rahastot. Nämä ovat pankin tai sijoitusyhtiön rahastoja, joita hallinnoi salkunhoitaja. Läpinäkyvyys on hyvä, yhtiöt kertovat tarkalleen, mitä sijoituksia rahastossa on. Aktiivisesti hallinoiduissa rahastoissa on usein erittäin korkea kulurakenne 1-3% luokkaa vuositasolla, lisäksi tulevat merkintä/lunastuspalkkiot, jotka ovat 0.5-1.5% luokkaa. Usein aktiivisesti hallinnoiduissa rahastoissa on vielä lisäksi piiloitettuja kaupankäyntikuluja 0.5% luokkaa. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että 90% aktiivisesti hallinnoiduista rahastoista häviää indeksirahastoille. Aktiiviseen rahastoon sijoittaminen on vedonlyöntiä salkunhoitajan ammattitaidon puolesta. Useinkaan salkunhoitaja itse ei edes sijoita omaan rahastoonsa, tämä kertoo jo mielestäni riittävästi rahaston tuotto-odotuksesta. Hyviäkin aktiivisia rahastoja voi olla ja rehellisiä salkunhoitajia, mutta koska sellaisen löytäminen on käytännössä arpapeliä, niin neuvoisin aloittelevaa sijoittajaa unohtamaan myös tämän vaihtoehdon.

Mitä sitten jää jäljelle? Käytännössä jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa eli indeksirahastot ja ETF:t. Molempien etuna on alhainen kulurakenne usein maksimissaan 0.5% ja usein ei merkintäpalkkioita tarvitse maksaa lainkaan. Hyvä esimerkki on Vanguardin USA Total Market Index, jonka hallinnointikulu on vain 0.07% vuodessa. Alhainen kulurakenne johtuu rahaston massiivisesta koosta ja yksinkertaisuudesta. Se yksinkertaisesti omistaa kaikki USA:n 5000 suurinta yritystä markkina-arvoilla painotettuna. Indeksirahaston etuja ovat alhaisen kulurakenteen lisäksi se, että yritysten maksamat osingot voidaan lisätä sijoitettavaan pääomaan ilman veroja. Rahastoja voi olla kahta lajia;kasvuosuuksia (joissa osingot lisätään pääomaan ilman veroseuraamuksia) ja tuotto-osuuksia (osingot maksetaan vuosittain sijoittajalle ja verot verottajalle). Pitkäaikaisen sijoittajan kannattaa ilman muuta käyttää kasvuosuuksia. ETF on käytännössä indeksirahasto, mutta sen etuna on helppo kaupankäynti. Eli jos otetaan esimerkkinä tuo USA Total Market Index, niin saman tuotteen (VTI) voi ostaa pörssin aukioloaikaan meklarilta, kuten minkä tahansa yksittäisen osakkeen. Kulurakenne on usein yhtä matala, mutta ostamisen/myymisen yhteydessä joudutaan maksamaan kaupankäyntipalkkio. ETF:t maksavat osinkoa, joista pitää maksaa verot. Pitkän tähtäimen sijoittajan paras vaihtoehto on siis indeksirahastot kasvuosuuksina. Näin on myös yksityissijoittajan verotus optimoitu. Itse käytän kyllä ETF:iä varsinkin eksoottisempien markkina-aluiden yhteydessä (mm kehittyvät markkinat ja raaka-aineet), valikoima on laaja, kulurakenne alhainen, kaupankäynti on helppoa. ETF:stä saadut osingot voidaan käyttää salkun omaisuuslajien tasapainottamiseen vuosittain. Pitkäaikaisimmat ja suurimmat rahamäärät kannattaa sijoittaa indeksirahastojen kasvuosuuksiin.

Korkomarkkinoilla tilanne on vielä yksinkertaisempi. Yksityissijoittajalle on tarjolla määräaikaisia talletustilejä, valtion ja kunnan obligaatioita, yritysten joukkovelkakirjalainoja sekä korkorahastoja ja ETF:iä. Tällä hetkellä korot ovat niin alhaalla, että riskitöntä tuottoa ei juuri ole tarjolla. Itse olen päätynyt pitämään suurimman osa rahoista talletustileillä odottamassa korkojen nousua. Talletusten suoja on 50 000 euroa / pankkiryhmä, joten useimille ykistyissijoittajille Suomessa riittää pankkeja turvaamaan talletusvarallisuus. Suomen ja isojen valtioiden obligaatiot ovat luonnollisesti erittäin turvallisia. Korkosijoitukset kannattaa pitää melko lyhyinä maksimissaan viiden vuoden pituisina, lisäksi korkosijoitukset kannattaa porrastaa noin vuosittain erääntyviksi. Itse ainakin olen lähtenyt siitä, että tuottoa tavoitellaan osakemarkkinoilta ja korkomarkkinoilla pyritään vain säilyttämään saavutettu pääoma mahdollisimman turvallisesti. Korkomarkkinoille voi sijoittaa myös indeksirahastojen ja ETF:ien kautta, kuten osakemarkkinoillakin, mutta hyödyt eivät ole niin merkittävät kuin osakepuolella. Muutenkin pienistä tuotoista maksettavat alhaisetkin kulut eivät ehkä ole saavutettuun hyötyyn nähden riittäviä. Yritysten joukkovelkakirjoihin sijoittamisen jättäisin aloittevilta sijoittajilta kokonaan pois. Riskit ovat käytännössä lähes yhtä suuret kuin yksittäisiin osakkeisiin sijoittaesssa ja pieni lisätuotto ei mielestäni korvaa riskiä.

Kommentit: 1

Kohti taloudellista riippumattomuutta
Tarkennuksena hyvään perusartikkeliin, että myös ETF:stä löytyy osingot uudelleen sijoittavia vaihtoehtoja. Ainakin iSharesilta löytyy Saksassa noteerattavia ETF:iä (acc), jotka uudelleen sijoittavat osingot.
Email again:

Lisää kommentti