Luonnollisuudesta

"Joen yllä kumottava kuu; petäjissä huokaava tuuli; koko pitkä yö on niin levollinen - miksi ?

Ja ketä varten ?"

- Syan-dsyeh

 

 

Ihmisten maailma on usein ajatusten täyttämä. Kaikki ihmisen rakentama ympärillämme on ollut ensin jonkun ajatuksia. Rakennukset ja autot ovat syntyneet ideoista, jotka ovat muovautuneet ajatuksiksi ja konkreettisiksi suunnitelmiksi. Lopulta ne on totetettu. Ajatuksen voima on suuri, mutta sitä suurempi vielä on ajatuksettomuuden voima. Ajatusten voimalla rakennetut talot, junat, lentokoneet, kaipaavat ajatusten voimalla tehtävää ylläpitoa ja huoltoa. Muuten kaikki rapistuu, ruostuu ja lahoaa. Lopulta kaikki ihmisen rakentama hajoaa takaisin luontoon.

 

 

Luonto ja elämä sen sijaan tapahtuu sen sijaan täydellisen ajatuksettomuuden tuloksena. Kun luontoa pysähtyy katselemaan, hämmästyy siinä vallitsevasta täydellisestä harmoniasta. Hengitämme kasvien tuottamaa happea, luovutamme hiilidioksidia takaisin luonnon kiertokulkuun. Syömme ruokaa ja juomme vettä, jonka palautamme takaisin luonnon kiertokulkuun muiden eliöiden käytettäväksi. Auringot, planeetat ja kuut kiertävät toisiaan sopusoinnussa. Täydellinen harmonia vallitsee kosmoksessa ja silti mitään näkymätöntä kättä ei ole ohjaamassa toimintaa.

Jotkut kutsuvat tätä Taoksi. Elämän voimaksi, joka ei tee mitään, se luo ja ravitsee kaikki olennot, mahtailematta kenellekään. Tekemättä mitään ja silti kaikki tarpeellinen tulee tehdyksi. On mukavaa ajatella, että tuo Tao vallitsee meissäkin. Meidän ei tarvitse huolehtia sydämemme lyömisestä, hiusten kasvamisesta, hengittämisestä. Kaikki elämässämme tarpeellinen tulee tehtyä ilman ajatusta. Me ihmiset asetamme usein päämääriä toiminnallamme, joskus olemme niin täynnä päämäärää kohti kulkemista, että itse matka unohtuu. Yritämme kuumeisesti saavuttaa tavoitteita töissä, yritämme saavuttaa tavoitteita koulussa, yritämme saavuttaa tavoitteita jopa vapaa-ajallamme. Kun tavoittelemme jotain päämäärää mielessämme, harhaudumme syrjään elämästämme. Päämäärän saavutettuamme saatamme usein ajatella, ai tässäkö tämä nyt oli? Voimme aistia riemun keskellä pienen pettymyksen. Miksi? Siksi, että päämäärä on aina mielemme tuottama abstraktio ja siten se ei ole todellista. 

Ajatukset on erinomainen työkalu ja tämä kirjoituskaan ei syntyisi ilman ajatuksia. Taipumuksemme kuitenkin on kuitenkin takertua ajatuksiin ja alkaa pitämään niitä ainoana totuutena. Ehkä meidän ihmistenkin pitäisi joskus kuunnella sisässämme olevaa luontoamme. Voimme alkaa tuntea elämämme matkaksi tai poluksi, jolla ei ole tarpeen tavoitella jotain ylevää päämäärää. Ehkäpä tärkeintä onkin vain elää. Toimia spontaanisti ja nauttien, kuten Tao. Ilman ajatuksia. Muuttua toiminnaksi.

Se voi olla hyvin vapauttavaa.

 

Hiljaa istuessa tekemättä mitään kevät tulee, ja ruoho kasvaa itsestään.

- Zenrin